"Kuukkeloin" aikani kuluksi käsityöohjeita ja eksyin ihanille käsityöihmisten blogeille. Vannoutunut käsitöiden vastustaja on pikkuhiljaa alkanut lämmetä ajatukselle, tehdä jotain langasta- omin pikku kätösin.
Teen kortteja itselle, sukulaisille ja myyntiinkin, mutta olen aina väittänyt olevani aivan tumpelo kädentaidoissa. Toisaalta olen tehnyt lasikoruja ja muita sulatustöitä, kokeillut tiffanya, maalannut posliinia, askartelen kaikennäköistä kaikenlaisista materiaaleista, mutta käsityöt... EHEI. Vai, onko tämä nyt joku never say never -juttu?
Osasyy vastenmielisyyteeni tarttua kutimeen on varmaan, kuten niin monella muullakin uskoakseni, onnettomat muistot koulun käsityötunneilta. Miten huonosti toimiva henkilökemia voi vaikuttaa niin paljon loppuelämän ajan?!
Ehkä yllätän itseni ja lähipiirini hankkimalla lankaa ja uudet puikot. Täytyy pyytää Pikkusiskolta konsulttiapua ohjeiden salakielen tulkitsemisessa:)
Kommentit